Torstaina 6.6. suuntasimme ensin Tampereelta Joensuuhun, jossa ensin majoituimme hotelliin ja kävelimme sitten hotellilta yliopistolle. Matkalla törmäsimme henkilöön, jolla oli samanlainen hattulaatikko mukana. Kävi ilmi, että hänkin oli väitellyt teologiasta. Kävelimme siis yhtä matkaa yliopistolle. Torstain ohjelmassa oli ensin Joensuun kaupunginorkesterin konsertti, jonka jälkeen ensin soviteltiin hattuja ja sitten harjoittelimme perjantain promootioaktia. Harjoitusten jälkeen saimme vielä kuulla hyvää musiikkia, ja syödä hyvää ruokaa. Kuvassa hatturivistö odottaa hatunsovittajaisia.
Perjantaina kävelimme taas yliopistolle, ja järjestäydyimme kulkueeseen, jota olimme torstaina harjoitelleet. Kävelimme kulkueena omille paikoillemme, ja seremonia saattoi alkaa. Ohjelmassa oli Joensuun naiskuoron laulua, puheita ja itse promovointi. Pääpromoottorina toimi professori Lauri Thurén, joka ohjasi väitöskirjani. Kun kaikki olivat saaneet hattunsa ja diplominsa, lauloimme Maamme -laulun. (Hatut pidettiin poikkeuksellisesti päässä laulun ajan.) Laulun jälkeen marssimme kulkueena kuoron säestyksellä promootiokahveille.
Promootiokahvien ja pienen tauon jälkeen marssimme kulkueena Joensuun torille ja takaisin yliopistolle, ja samalla pysäytimme puolet kaupungin liikenteestä. Kulkueen päätepiste oli yliopiston kampuksella sijaitseva konservatorion juhlasali, jossa oli ohjelmassa Tiedon valo -esitys. (Aiemmilla kerroilla promootiokulkue on marssinut kirkkoon, jossa on ollut jumalanpalvelus, mutta tällä kerta näin ei ollut.) Kuvassa odottelemme kulkueen lähtöä yliopiston pihalla.
Illalla oli vielä iltajuhla, jossa oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. (Ja saatiin myös poikkeuksellisesti syödä hattu päässä.) Lähdimme iltajuhlasta ajoissa, kun lauantaina oli taas pitkä automatka takaisin kotiin. Tosin poikkesimme matkan varrella Liperissä uimassa Kuorinkajärvessä.
