Promootio

Sain osallistua kesäkuun alussa tohtoripromootioon Joensuussa. Kun sain kutsun, ajattelin ensin, että en niin kovasti tykkää muodollisista juhlista, mutta päätin sitten kuitenkin ilmoittautua. Vaikka tilaisuus oli hyvin muodollinen ja juhlava, se oli kuitenkin hieno kokemus. (Ja oli myös kiva nähdä tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin.)

Torstaina 6.6. suuntasimme ensin Tampereelta Joensuuhun, jossa ensin majoituimme hotelliin ja kävelimme sitten hotellilta yliopistolle. Matkalla törmäsimme henkilöön, jolla oli samanlainen hattulaatikko mukana. Kävi ilmi, että hänkin oli väitellyt teologiasta. Kävelimme siis yhtä matkaa yliopistolle. Torstain ohjelmassa oli ensin Joensuun kaupunginorkesterin konsertti, jonka jälkeen ensin soviteltiin hattuja ja sitten harjoittelimme perjantain promootioaktia. Harjoitusten jälkeen saimme vielä kuulla hyvää musiikkia, ja syödä hyvää ruokaa. Kuvassa hatturivistö odottaa hatunsovittajaisia. 

Perjantaina kävelimme taas yliopistolle, ja järjestäydyimme kulkueeseen, jota olimme torstaina harjoitelleet. Kävelimme kulkueena omille paikoillemme, ja seremonia saattoi alkaa. Ohjelmassa oli Joensuun naiskuoron laulua, puheita ja itse promovointi. Pääpromoottorina toimi professori Lauri Thurén, joka ohjasi väitöskirjani. Kun kaikki olivat saaneet hattunsa ja diplominsa, lauloimme Maamme -laulun. (Hatut pidettiin poikkeuksellisesti päässä laulun ajan.) Laulun jälkeen marssimme kulkueena kuoron säestyksellä promootiokahveille. 

Promootiokahvien ja pienen tauon jälkeen marssimme kulkueena Joensuun torille ja takaisin yliopistolle, ja samalla pysäytimme puolet kaupungin liikenteestä. Kulkueen päätepiste oli yliopiston kampuksella sijaitseva konservatorion juhlasali, jossa oli ohjelmassa Tiedon valo -esitys. (Aiemmilla kerroilla promootiokulkue on marssinut kirkkoon, jossa on ollut jumalanpalvelus, mutta tällä kerta näin ei ollut.) Kuvassa odottelemme kulkueen lähtöä yliopiston pihalla.

Illalla oli vielä iltajuhla, jossa oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. (Ja saatiin myös poikkeuksellisesti syödä hattu päässä.) Lähdimme iltajuhlasta ajoissa, kun lauantaina oli taas pitkä automatka takaisin kotiin. Tosin poikkesimme matkan varrella Liperissä uimassa Kuorinkajärvessä.

Dallasin terveisiä

 Kotiuduin eilen 6.3. Dallasin reissusta. Reissu oli antoisa, tässä muutamia tunnelmapaloja, kirjoittelen myöhemmin vielä lisää:  

Matkan alku hiukan hankaloitui, kun VR yllättäen perui kaikki junat Tampere-Pori -väliltä. Suuntasin siis jo pe Tampereelle Atalaan, josta la lähdin junalla Helsingin lentoasemalle. Vietin siis yön lentokenttähotellissa. 

Yö ikkunattomassa huoneessaoli mukava, paitsi että pe alkanut flunssa vaivasi. Aamulla löysin helposti oikealle portille, ja matka Dallasiin alkoi. 

Olen iloinen siitä, että Finnair lentää suoraan Helsingistä Dallasiin, joten minun ei tarvinnut seikkailla eri lentokentillä. En muuten ollut tullut ajatelleeksi, että lyhin reitti Helsingistä Dallasiin kulki pohjoisen kautta. Ensin lensimme Gröönlannin ylitse ja sieltä Kanadan kautta etelään, Texasiin. Ohessa kuva Gröönlannin yltä. 

Dallasissa sää oli suomalaisittain kuuma, ainakin näin helmi-maaliskuulle. Lämpötila oli koneen laskeutuessa 28 astetta. Huh! Yritin pysyä hereillä mahdollisimman pitkään, mutta puoli 9 aikaan uni voitti. 

Maanantai oli (ilmeisesti) historian kuumin 26.2. sitten vuoden 1917, jossain kohtaa lämpötila nousi yli 30 asteen. Matkaan tosin mahtui pari vähän viileämpääkin päivää, esim. to oli alle 10 astetta lämmintä, eli vain vähän lämpimämpää kuin Suomessa samaan aikaan. 

Matkan ajatuksena oli tutustua tiimiläisiin ihan livenä, ja tämä tapahtui lähinnä syömisen merkeissä. :) Esimieheni Jim oli tehnyt taulukon, johon sitten ihmiset lisäsivät, koska heille sopi lähteä kanssani syömään. Taulukkoon oli lisätty muut matkan aktiviteetit. Esim. maanantaina kävin lounaalla Randyn ja Glennin kanssa, Whataburgerissa. Ohessa kuva juomamukista, ja kyllä, Texasissa kaikki on suurta! (Ja juomaa sai käydä hakemassa lisää niin paljon kuin halusi.) 

Illallisella kävin mm. Tuulan ja Paulin luona, Nickin ja Virginian luona, sekä Jimin ja Beckyn luona. Välillä syötiin illallisena tähteitä majoittajani Denisen ja Marlonin luona. (Kun ne annokset ovat sen verran suuria, niin välillä ei ihan kaikkea jaksanut syödä kerralla, niin lopun sai sitten ottaa mukaan.)

Keskiviikkona juhlistimme yhden tiimiläisen syntymäpäivää yhteisellä lounaalla Dallasin ulkopuolella. Sieltä suuntasin Jimin kanssa JFK:n kuolemasta kertovaan museoon, The Sixth Floor Museum siis sijaitsee sillä paikalla, josta JFK ammuttiin. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus. 

Torstaina söin illallista Jimin ja Beckyn luona, jonka jälkeen lähdimme katsomaan Dallas Starsin ja Winnipeg Jetsin välistä NHL -ottelua. Roope Hintz teki 4-1 maalin viimeisellä minuutilla tyhjään verkkoon.

Lauantaina kävin Tuulan, Sammyn ja Heljän kanssa Arboretumissa, joka oli tulvillaan kauniita tulppaaneja, narsisseja ja hyasintteja. Pari oravaakin tuli bongattua.  Ohessa yksi kuva "tulppaanipellosta". (Kuvia tuli otettua paljon, mutta riittäköön tämä tähän kohtaan.) Sunnuntaina kävin myös kirkossa ja sen jälkeen lounaalla Meaghanin kanssa. 

Maanantaina kävin viimeisen kerran toimistolla, sillä tiistaina aamupäivä meni taas pakkaamisen ja pitkään paluumatkaan valmistautuessa. Tällä kertaa kyseessä oli yölento, ts. lähtö oli Dallasista alkuillasta ja Suomeen laskeuduttiin klo 11 aikaan keskiviikkona. Ajattelin ensin, että aikaeroväsymys olisi helpompi Suomeen palatessa, sillä vuorokausi on 8 tuntia lyhyempi, kunnes tajuisin, että se 8 tuntia lähti yöumnista. (Klo 11 aamupäivällä Suomessa on klo 3 yöllä Dallasissa.) Teen ja Pepsin voimalla jaksoin kuitenkin pysyä hereillä klo 21 asti. :) 

Matka oli onnistunut, vaikka hiukan flunssa vaivasikin, se ei turhaan häirinnut elämää, ts. mitään ei tarvinnut peruuttaa flunssan vuoksi. Minut otettiin lämpimästi vastaan, eikä vain sään puolesta. Mietinkin, että oliko se amerikkalaista ystävällisyyttä vai SIL:n erikoisuus, mutta kuvittelen, että siinä oli vähän molempia: useimmat ihmiset, joita tapasin, ovat työskennelleet ulkomailla, joten heidän katsantonsa on kansainvälinen. Samoin se, että vaikka työtehtävät vaihtelevat, kaikilla on kuitenkin sama päämäärä: että kaikki voisivat saada lukea/kuulla/ymmärtää Raamatun sanaa sillä kielellä, jota parhaiten ymmärtävät.  

Tähän loppuun vielä yksi kuva, jonka otin paluulennolta: 

Askeleita eteenpäin

 On vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne blogiin kuulumisia.

Syyskuussa aloitin työn Wycliffe Raamatunkääntäjien kautta Exegetical Summaries -projektissa. Projektin tarkoitus on valmistaa materiaaleja kääntäjien ja konsulttien työn tueksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että istun tietokoneeni ääressä täällä Vammalassa, jossa asun, ja käyn läpi eri kommentaareja ja englanninkielisiä raamatunkäännöksiä ja teen eri tutkijoiden tulkintojen pohjalta yhteenvetoa, miten eri kysymyksiin on tutkimuksessa vastattu. Näitä kysymyksiä voi olla esim. että keneen sana 'me' viittaa tekstissä tai kuka on, tai mitä tietty sana tarkoittaa kyseisessä kontekstissa. Näin ollen kääntäjien ja konsulttien ei tarvitse käydä läpi kaikkea sitä materiaalia, vaan he voivat keskittyä itse asiaan, eli käännöksen loppuun saattamiseen, ennen kuin Jeesus tulee takaisin. 

Teen työtä täältä Suomesta käsin, enkä sitten lähtenyt maailman ääriin. Vaikka se tietysti riippuu näkökulmasta. Tuon Exegetical Summaries -sarjan toimittaja David tykkää kartoista ja hän oli katsonut, että samalla leveyspiirillä, missä Vammala sijaitsee, ei Kanadassa oikeastaan asu ketään. (Eli aika maan äärissä sitä ollaan.) 

Suurin osa tiimistä asuu USA:ssa ja suuntaan 25.2. Dallasiin vähän yli viikon reissulle. Tarkoitus on tutustua tiimiin ihan livenä ja samalla saada parempi käsitys siitä, mitä kaikkea raamatunkäännöstyöhön oikeastaan sisältyy ja miten se, mitä minä teen täältä Vammalasta käsin, liittyy tähän suureen kokonaisuuteen. Pyrin ottamaan sieltä kuvia, ja päivittämään niitä tänne blogiin. Siellä pitäisi ainakin olla hiukan mukavampi säätila kuin täällä Suomessa (mahdollisesti n. 15-20 astetta), tai ainakaan jalkakäytävät eivät ole yhtä liukkaat kuin täällä... :) 

Ps. Mikäli haluat uutiskirjeeni, niin laita minulle s-postia osoitteeseen leena.hartus@wycliffe.fi. Kirjoittelen kuulumisiani lyhyesti n. 1-2 kk välein.