Dallasin terveisiä

 Kotiuduin eilen 6.3. Dallasin reissusta. Reissu oli antoisa, tässä muutamia tunnelmapaloja, kirjoittelen myöhemmin vielä lisää:  

Matkan alku hiukan hankaloitui, kun VR yllättäen perui kaikki junat Tampere-Pori -väliltä. Suuntasin siis jo pe Tampereelle Atalaan, josta la lähdin junalla Helsingin lentoasemalle. Vietin siis yön lentokenttähotellissa. 

Yö ikkunattomassa huoneessaoli mukava, paitsi että pe alkanut flunssa vaivasi. Aamulla löysin helposti oikealle portille, ja matka Dallasiin alkoi. 

Olen iloinen siitä, että Finnair lentää suoraan Helsingistä Dallasiin, joten minun ei tarvinnut seikkailla eri lentokentillä. En muuten ollut tullut ajatelleeksi, että lyhin reitti Helsingistä Dallasiin kulki pohjoisen kautta. Ensin lensimme Gröönlannin ylitse ja sieltä Kanadan kautta etelään, Texasiin. Ohessa kuva Gröönlannin yltä. 

Dallasissa sää oli suomalaisittain kuuma, ainakin näin helmi-maaliskuulle. Lämpötila oli koneen laskeutuessa 28 astetta. Huh! Yritin pysyä hereillä mahdollisimman pitkään, mutta puoli 9 aikaan uni voitti. 

Maanantai oli (ilmeisesti) historian kuumin 26.2. sitten vuoden 1917, jossain kohtaa lämpötila nousi yli 30 asteen. Matkaan tosin mahtui pari vähän viileämpääkin päivää, esim. to oli alle 10 astetta lämmintä, eli vain vähän lämpimämpää kuin Suomessa samaan aikaan. 

Matkan ajatuksena oli tutustua tiimiläisiin ihan livenä, ja tämä tapahtui lähinnä syömisen merkeissä. :) Esimieheni Jim oli tehnyt taulukon, johon sitten ihmiset lisäsivät, koska heille sopi lähteä kanssani syömään. Taulukkoon oli lisätty muut matkan aktiviteetit. Esim. maanantaina kävin lounaalla Randyn ja Glennin kanssa, Whataburgerissa. Ohessa kuva juomamukista, ja kyllä, Texasissa kaikki on suurta! (Ja juomaa sai käydä hakemassa lisää niin paljon kuin halusi.) 

Illallisella kävin mm. Tuulan ja Paulin luona, Nickin ja Virginian luona, sekä Jimin ja Beckyn luona. Välillä syötiin illallisena tähteitä majoittajani Denisen ja Marlonin luona. (Kun ne annokset ovat sen verran suuria, niin välillä ei ihan kaikkea jaksanut syödä kerralla, niin lopun sai sitten ottaa mukaan.)

Keskiviikkona juhlistimme yhden tiimiläisen syntymäpäivää yhteisellä lounaalla Dallasin ulkopuolella. Sieltä suuntasin Jimin kanssa JFK:n kuolemasta kertovaan museoon, The Sixth Floor Museum siis sijaitsee sillä paikalla, josta JFK ammuttiin. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus. 

Torstaina söin illallista Jimin ja Beckyn luona, jonka jälkeen lähdimme katsomaan Dallas Starsin ja Winnipeg Jetsin välistä NHL -ottelua. Roope Hintz teki 4-1 maalin viimeisellä minuutilla tyhjään verkkoon.

Lauantaina kävin Tuulan, Sammyn ja Heljän kanssa Arboretumissa, joka oli tulvillaan kauniita tulppaaneja, narsisseja ja hyasintteja. Pari oravaakin tuli bongattua.  Ohessa yksi kuva "tulppaanipellosta". (Kuvia tuli otettua paljon, mutta riittäköön tämä tähän kohtaan.) Sunnuntaina kävin myös kirkossa ja sen jälkeen lounaalla Meaghanin kanssa. 

Maanantaina kävin viimeisen kerran toimistolla, sillä tiistaina aamupäivä meni taas pakkaamisen ja pitkään paluumatkaan valmistautuessa. Tällä kertaa kyseessä oli yölento, ts. lähtö oli Dallasista alkuillasta ja Suomeen laskeuduttiin klo 11 aikaan keskiviikkona. Ajattelin ensin, että aikaeroväsymys olisi helpompi Suomeen palatessa, sillä vuorokausi on 8 tuntia lyhyempi, kunnes tajuisin, että se 8 tuntia lähti yöumnista. (Klo 11 aamupäivällä Suomessa on klo 3 yöllä Dallasissa.) Teen ja Pepsin voimalla jaksoin kuitenkin pysyä hereillä klo 21 asti. :) 

Matka oli onnistunut, vaikka hiukan flunssa vaivasikin, se ei turhaan häirinnut elämää, ts. mitään ei tarvinnut peruuttaa flunssan vuoksi. Minut otettiin lämpimästi vastaan, eikä vain sään puolesta. Mietinkin, että oliko se amerikkalaista ystävällisyyttä vai SIL:n erikoisuus, mutta kuvittelen, että siinä oli vähän molempia: useimmat ihmiset, joita tapasin, ovat työskennelleet ulkomailla, joten heidän katsantonsa on kansainvälinen. Samoin se, että vaikka työtehtävät vaihtelevat, kaikilla on kuitenkin sama päämäärä: että kaikki voisivat saada lukea/kuulla/ymmärtää Raamatun sanaa sillä kielellä, jota parhaiten ymmärtävät.  

Tähän loppuun vielä yksi kuva, jonka otin paluulennolta: 

Askeleita eteenpäin

 On vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne blogiin kuulumisia.

Syyskuussa aloitin työn Wycliffe Raamatunkääntäjien kautta Exegetical Summaries -projektissa. Projektin tarkoitus on valmistaa materiaaleja kääntäjien ja konsulttien työn tueksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että istun tietokoneeni ääressä täällä Vammalassa, jossa asun, ja käyn läpi eri kommentaareja ja englanninkielisiä raamatunkäännöksiä ja teen eri tutkijoiden tulkintojen pohjalta yhteenvetoa, miten eri kysymyksiin on tutkimuksessa vastattu. Näitä kysymyksiä voi olla esim. että keneen sana 'me' viittaa tekstissä tai kuka on, tai mitä tietty sana tarkoittaa kyseisessä kontekstissa. Näin ollen kääntäjien ja konsulttien ei tarvitse käydä läpi kaikkea sitä materiaalia, vaan he voivat keskittyä itse asiaan, eli käännöksen loppuun saattamiseen, ennen kuin Jeesus tulee takaisin. 

Teen työtä täältä Suomesta käsin, enkä sitten lähtenyt maailman ääriin. Vaikka se tietysti riippuu näkökulmasta. Tuon Exegetical Summaries -sarjan toimittaja David tykkää kartoista ja hän oli katsonut, että samalla leveyspiirillä, missä Vammala sijaitsee, ei Kanadassa oikeastaan asu ketään. (Eli aika maan äärissä sitä ollaan.) 

Suurin osa tiimistä asuu USA:ssa ja suuntaan 25.2. Dallasiin vähän yli viikon reissulle. Tarkoitus on tutustua tiimiin ihan livenä ja samalla saada parempi käsitys siitä, mitä kaikkea raamatunkäännöstyöhön oikeastaan sisältyy ja miten se, mitä minä teen täältä Vammalasta käsin, liittyy tähän suureen kokonaisuuteen. Pyrin ottamaan sieltä kuvia, ja päivittämään niitä tänne blogiin. Siellä pitäisi ainakin olla hiukan mukavampi säätila kuin täällä Suomessa (mahdollisesti n. 15-20 astetta), tai ainakaan jalkakäytävät eivät ole yhtä liukkaat kuin täällä... :) 

Ps. Mikäli haluat uutiskirjeeni, niin laita minulle s-postia osoitteeseen leena.hartus@wycliffe.fi. Kirjoittelen kuulumisiani lyhyesti n. 1-2 kk välein.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Hupsista, aikaa on vierähtänyt sen verran kauan, että taitaa viimein olla aika päivittää blogia. Viimeksi näköjään kirjoitin kuulumisiani tänne blogiin pari vuotta sitten... Tämän parin vuoden aikana on kyllä tapahtunut kaikenlaista. 😊

Ensinnäkin, vuonna 2018 aloitin juhannuksen jälkeen työkokeilun Vammalan helluntaiseurakunnassa. Se kesti puoli vuotta, jouluun siis. Vuoden 2019 ajan jatkoin seurakuntatyössä, sain olla osa-aikaisena pastorina, palkkatuen turvin. Työ oli mielenkiintoista ja vaihtelevaa, kuten voi varmaan kuvitella. Olin mukana mm. kirpputorilla, maahanmuuttajatyössä ja opetin eri yhteyksissä, suomeksi ja englanniksi. Toki, jatkan edelleen palvelemista seurakunnan keskellä, vapaaehtoisena. Esim. viime sunnuntaina saarnasin aiheesta Johdatus kristityn elämässä. (Linkissä saarnani kuvitetussa muodossa.)

Työn ohessa viimeistelin väitöskirjani. Sain tammikuussa väittelyluvan ja aloin valmistelemaan väitöstilaisuutta ja kirjan painamista. Alun perin väitöstilaisuuden piti olla 17.4., mutta tämän koronatilanteen johdosta tilanne muuttui.  Jos väitös olisi pidetty tuolloin, se olisi pidetty etänä. Koska kyseessä on minulle ainutkertainen tilaisuus, päädyin siihen, että se siiretään syksyyn. Silloin tilanne on toivottavasti normalisoitunut niin, että tilaisuus voidaan järjestää normaalisti, eli niin, että kaikki osalliset voivat olla paikalla livenä. Juhlistimme valmistumistani tosin jo etukäteen helmikuussa. (Väittelylupa kun tarkoittaa sitä, että väitöskirja on hyväksytty.) 

Painetut kirjat odottavat laatikossa lähettämistä eteenpäin eri vastaanottajille. 👍

Tässä lyhyesti kuulumisia. Ehkä parin vuoden sisällä saan taas aikaiseksi kirjoittaa tänne blogiin... 🙈Loppuun vielä Matt Redmanin laulu, joka alkoi tänään soimaan päässä, Nothing but the blood. 

Tiistaina reissuun :)

Olen tiistaina lähdössä reissuun, josta viimeksi postatessani mainitsinkin. Lähden siis 5.6., ja palaan takaisin 12.6.

Birminghamissa järjestetään seminaari, jossa aiheena on Raamattu ja lähetystyö. Puhujat ja osallistujat ovat naisia, teologeja ja lähettejä. Aihe sen verran mielenkiintoinen, että halusin ilmoittautua mukaan. 

Seminaari on ke-to, 6.-7.6. Torstaina on tarkoitus nähdä yhtä unkarilaista ystävääni, joka asuu Birminghamissa, ja perjantaina tapaan entisen leikkikoulun opettajani, joka asuu Colytonissa, Devonissa. He ovat "sattumalta" samaan aikaan Birminghamissa käymässä, ja perjantai-iltana suuntammekin heidän luokseen Devoniin. Vietän siellä viikonlopun, aika lähellä merta, ja palaan sitten Suomeen tiistaina 12.6. 

Lennän tiistaina 5.6. Helsingistä Tukholman ja Dublinin kautta Birminghamiin, ja palaan 12.6. Exeteristä Amsterdamin ja Kööpenhaminan kautta Helsinkiin. Saa muistaa rukouksin, että osaan suunnistaa lentokentillä oikeille porteille, jotta pääsen mukaan oikeille lennoille. :) Noista lentokentistä olen aiemmin ollut Helsingissä (tietysti) ja Birminghamissa. 

Uskon kuitenkin, että reissusta tulee hyvä. Seminaari on varmasti antoisa, ja on mukava nähdä joitain ystäviä pitkästä aikaa.

Tämä Matt Redmanin laulu on soinut mulla päässä jonkin aikaa. Sen sanoma kolahti joskus, ja se on edelleen rakas. (Tässä ensin sanat, englanniksi, ja mun käännös suomeksi.) Ajattelin jakaa sen myös teille.

Matt Redman: Never Once

Standing on this mountaintop - Seison tällä vuoren laella
Looking just how far we've come - Katselen, kuinka kauas olemme päässeet
Knowing that for every step - Tiedän, että joka askeleella
You were with us - Sinä olit kanssamme

Kneeling on this battle ground - Polvistun tällä taistelukentällä
Seeing just how much You've done - Näen, kuinka paljon Sinä olet tehnyt
Knowing every victory - Tiedän, että jokaisen voiton
Was your power in us - sai aikaan sinun voimasi meissä

Scars and struggles on the way - Arpia ja taisteluja matkalla
But with joy our hearts can say, - Mutta ilolla sydämemme voi sanoa
Yes, our hearts can say - Kyllä, sydämemme voi sanoa

Never once did we ever walk alone - Ikinä, kertaakaan emme kulkeneet yksin
Never once did You leave us on our own - Ikinä, kertaakaan et jättänyt meitä omillemme
You are faithful God You are faithful - Sinä olet uskollinen, Jumala, olet uskollinen

Kevään kuulumisia

Onpas vierähtänyt aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne blogiin kuulumisiani. Kevät on mennyt nopeasti, vaikka ei nyt mitään hirveän ihmeellistä olekaan tapahtunut. Arki on vienyt mukanaan, ja niimpä blogin päivittäminen on jäänyt. (Pohdintojani olen jonkun verran kirjoittanut lupalohdu -blogiini.)

Lämpöaalto hellii Suomea ja aurinko paistaa, mikä on tietysti mukavaa. Vaikka haittapuolena on tosin se, että helteellä olisi niin kivaa nauttia lämmöstä ja valosta, kun pitäisi keskittyä oleellisempiin asioihin, mm. väikkäriin ja sen viimeistelyyn:) Mikäli kaikki sujuu hyvin, on tarkoitus saada tuo väikkäri viimein pois käsistäni tämän viikon loppuun mennessä, oli hellettä ilmassa tai ei. Tai voihan sieltä sitten vielä tulla korjausehdotuksia, mutta yritys on ainakin kova.

Pitää ihan miettiä, mitä sitä on kevään aikana tapahtunut... Soluna vedimme yhdessä pääsiäishartauden täällä Vammalasa. Hartaudessa luimme pääsiäisen tekstin Markuksen evankeliumista, ja välissä oli aina tekstiin liittyvää musiikkia, ja taustalla oli myös visuaalisia elementtejä. Sitä oli kiva suunnitella ja toteuttaa, ja saatu palaute oli (ilmeisesti) pelkästään positiivista, vaikka olikin vähän erilainen juttu. :)

Jossain kohtaa keväällä siivosin tietokoneelta tiedostoja, ja bongasin sellaisen jutun, jonka joskus Joensuussa olin solujohtajien kokoontumisen ylistysosiossa vetänyt. Ideana oli keskittyä siihen, millainen Jumala on, ja ylistää häntä siitä Raamatun tekstien ja rukouksen kautta. Otettiin se sitten meidän solussa täällä Vammalassa. Myöhemmin innostuin sitten väsäämään valokuvia niistä Raamatun jakeista. Tässä yksi esimerkki, joka (mun mielestä) onnistui ihan kivasti. Kuva on otettu Topshamissa, Englannissa.

Minun Jumalani on Kärsivällinen: "Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri." Ps. 103:8

Kesäsuunnitelmat ovat vielä auki, tai onhan sitä jotain suunnitelmia tietysti olemassa. Olen kesäkuun alkupuolella menossa Englantiin. Birminghamissa järjestetään sellainen mielenkiintoinen seminaari, Women in Missiology - naiset ja lähetysteologia (tai jotain sellaista). Puhujina on siis naisia, jotka ovat teologeja ja mukana lähetystyössä. Seminaari kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että tuli sellainen olo, että sinne olisi kyllä mahtava mennä. Seminaari kestää vain pari päivää, ja siksi sitä mietin, kannattaako sen. Kävi kuitenkin sellainen "sattuma", että entinen leikkikoulun opettajani, joka asuu miehensä kanssa Devonissa, on juuri samaan aikaan Birminghamissa käymässä, ja he pyysivät minua luokseen vierailulle. Minusta se kuulosti ihan johdatukselta! :) Nyt olen sitten ilmoittautunut seminaariin ja ostanut lentoliput. Uskon, että siitä tulee hyvä reissu. :)

Tässä näitä kuulumisia lyhyesti. :) 

Loppuvuoden kuulumisia

Joulukuu on mennyt todella nopeasti, se onkin ollut tapahtumarikas kuukausi. :) 

Marraskuun loppupuolella sain tietää, että olen sittenkin päässyt Learning that LASTS -kurssille Englantiin, 3.-8.12. (Sain ensin tiedon, että kurssi on täynnä.) Siispä varasin lennot ja muut systeemit, ja lähdin matkaan. Pientä stressiäkin oli siinä vaiheessa ilmassa... Lensin Pariisin kautta Birminghamiin ja sieltä suuntasin junalla Gloucesteriin. Matka meni ihan mukavasti, vaikka en ollut aiemmin ollut Pariisin lentokentällä, ja junaa piti Englannissa vaihtaa kertaalleen. Asemahenkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja niinpä löysin oikeaan junaan.

Ennen kurssin alkua tapasin ystäväni, joka oli aikoinaan opettajana Nokialla englanninkielisessä leikkikoulussa, sekä hänen miehensä. Kiersimme Gloucesterin satama-alueella (ohessa kuva), ja kävimme syömässä kreikkalaisessa ravintolassa. Namskis. :) 

Itse kurssi oli antoisa, ja sain paljon uutta tietoa ja myös kokemusta opettamisesta. Meidän jokaisen piti pitää 40 min opetusharjoitus, ja koska oppituntini oli sattumoisin itsenäisyyspäivänä, juhlistin Suomen 100-vuotisjuhlaa opettamalla Finlandia -hymnin historiasta sekä siitä, kuinka musiikki voi olla lohdutuksena taistelujenkin keskellä.

Meitä oli mukava ja kansainvälinen porukka, ja opiskelu oli mukavaa, vaikka kurssi olikin intensiivinen. Päivät alkoivat klo 9 aamulla, ja päättyvivät yleensä noin viiden aikoihin illalla. Olin ajatellut, että voin samalla vähän katsella joululahjojakin, mutta shoppailu jäi sitten viimeiseen iltaan. Sain kuitenkin napsittua muutamia kuvia Gloucesterin kauniista katedraalista, jonka vieressä koulu oli. 

Takaisin lähdin ensin 3 junalla Gloucesterista Birminghamiin. Sieltä lensin Pariisin kautta jälleen Helsinkiin. Pariisissa meinasi tulla kiire, sillä vaihtoaikaa oli vain vähän yli tunti, ja piti vaihtaa terminaalia välissä. Ehdin kuitenkin oikealle portille noin 10 min ennen kuin portti suljettiin. Helsingissä kuitenkin myöhästyin viimeisestä Vammalaan menevästä junasta muutamalla minuutilla, joten piti jäädä tädin luokse yöksi Helsinkiin. Sunnuntaina 9.12. suuntasin sitten junalla Vammalaan, ja olin siellä klo 13. Klo 15 olinkin sitten jo seurakunnalla kuoron sound checkissä, joulumusiikin iltaa varten. :) (Hiukan siis meni tiukalle.) 

Kotiinpaluun jälkeen piti sitten valmistautua jouluun, ja parit villasukat löysivätkin tiensä joulupakettiin. :) 

Joulua vietimme yhdessä perheen kanssa. Meitä on siis yhteensä 15, kun aikuiset ja lapset lasketaan yhteen. Oli myös kiva tutustua pikkusiskon koiraan Susiin. :) 

Huomenna alkava uusi vuosi tuo mukanaa uusia (ja osin vanhojakin) haasteita. Olen jakanut tämän tekstin joskus aiemminkin, mutta se sopii tähän tilanteeseen loistavasti. Ensimmäistä kertaa se kolahti, kun olin juuri muuttanut Joensuuhun opiskelemaan, ja edessäni oli suuri tuntematon. Tämän tekstin myötä haluan toivottaa siunattua ja onnellista tulevaa vuotta 2018!

"Älä odota tämän elämän muutoksia ja haasteita pelolla, vaan suhtaudu niihin toiveikkaasti. Sitä mukaa kun niitä tulee, Jumala, jonka oma olet, vapauttaa sinut niistä. Hän on auttanut sinua tähän saakka; pidä sinä vain lujasti kiinni hänen rakkaasta kädestään, niin hän johdattaa sinut turvallisesti kaiken halki. Ja kun sinä et pysy pystyssä, hän kantaa sinua käsillään. Älä odota sitä, mitä huomenna voi tapahtua. Sama iankaikkinen Isä, joka huolehtii sinusta tänään, pitää sinusta huolen huomennakin ja joka päivä. Hän joko suojaa sinua kärsimyksiltä tai antaa sinulle uupumatonta voimaa kestää niitä. Ole siis rauhassa ja jätä kaikki pelokkaat ajatuksesi ja kuvitelmasi." 

- Francis de Sales

Kirjassa Hiljaisiin hetkiin (toim. D. L. Moody)

Englantiin (hiukan lyhyellä varoitusajalla)

Kävin syyskuussa Wycliffe Raamatunkääntäjien toimistolla hiukan palaveeraamassa. Koska tulevaan työnkuvaani kuuluu luultavasti opettaminen, ehdottivat siellä, että kävisin Learning that LASTS -kurssin, jonka tarkoituksena on varustaa ihmisiä opettamaan ja kouluttamaan aikuisia erilaisissa kulttuureissa. Lisää kurssista voi lukea täältä.

Hainkin kurssille, mutta sain ilmoituksen, että se on jo täynnä, mutta sille yritetään saada lisää paikkoja. Viime viikolla sain sitten tiedon, että paikkoja on, jos haluan osallistua kurssille. Ajattelin, että olisi hyvä käydä kurssi tässä vaiheessa, joten ilmoitin, että olen tulossa. Viikon aikana olen sitten järjestellyt lentoja ja majoitusta ja ja ja... Pientä stressiäkin on ollut ilmassa.

Huomenna junailen siis Helsinkiin, ja lauantaina suuntaan siis Pariisin kautta Birminghamiin, josta on hyvät yhteydet Gloucesteriin, jossa siis kurssi järjestetään. Suomi100 -juhlallisuudet jäävät nyt sitten väliin, mutta jännä nähdä, näkyykä juhla millään lailla Englannissa. :)

Opiskelun ohessa on tarkoitus nähdä myös ystäviä, mm. leikkikoulunopettajani Janet ja hänen miehensä tulevat Gloucesteriin sunnuntaina tapaamaan minua. (Sunnuntai on vähän niin kuin ekstrapäivä, sillä kurssi alkaa varsinaisesti maanantaina, mutta su iltana on tervetulotapahtuma.)

Gloucesterissa voinkin ottaa lisää valokuvia kauniista katedraalista, jossa on kuvattu mm. Harry Potteria ja Sherlockia (suomeksi Uusi Sherlock). :)