Loppuvuoden kuulumisia

Joulukuu on mennyt todella nopeasti, se onkin ollut tapahtumarikas kuukausi. :) 

Marraskuun loppupuolella sain tietää, että olen sittenkin päässyt Learning that LASTS -kurssille Englantiin, 3.-8.12. (Sain ensin tiedon, että kurssi on täynnä.) Siispä varasin lennot ja muut systeemit, ja lähdin matkaan. Pientä stressiäkin oli siinä vaiheessa ilmassa... Lensin Pariisin kautta Birminghamiin ja sieltä suuntasin junalla Gloucesteriin. Matka meni ihan mukavasti, vaikka en ollut aiemmin ollut Pariisin lentokentällä, ja junaa piti Englannissa vaihtaa kertaalleen. Asemahenkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja niinpä löysin oikeaan junaan.

Ennen kurssin alkua tapasin ystäväni, joka oli aikoinaan opettajana Nokialla englanninkielisessä leikkikoulussa, sekä hänen miehensä. Kiersimme Gloucesterin satama-alueella (ohessa kuva), ja kävimme syömässä kreikkalaisessa ravintolassa. Namskis. :) 

Itse kurssi oli antoisa, ja sain paljon uutta tietoa ja myös kokemusta opettamisesta. Meidän jokaisen piti pitää 40 min opetusharjoitus, ja koska oppituntini oli sattumoisin itsenäisyyspäivänä, juhlistin Suomen 100-vuotisjuhlaa opettamalla Finlandia -hymnin historiasta sekä siitä, kuinka musiikki voi olla lohdutuksena taistelujenkin keskellä.

Meitä oli mukava ja kansainvälinen porukka, ja opiskelu oli mukavaa, vaikka kurssi olikin intensiivinen. Päivät alkoivat klo 9 aamulla, ja päättyvivät yleensä noin viiden aikoihin illalla. Olin ajatellut, että voin samalla vähän katsella joululahjojakin, mutta shoppailu jäi sitten viimeiseen iltaan. Sain kuitenkin napsittua muutamia kuvia Gloucesterin kauniista katedraalista, jonka vieressä koulu oli. 

Takaisin lähdin ensin 3 junalla Gloucesterista Birminghamiin. Sieltä lensin Pariisin kautta jälleen Helsinkiin. Pariisissa meinasi tulla kiire, sillä vaihtoaikaa oli vain vähän yli tunti, ja piti vaihtaa terminaalia välissä. Ehdin kuitenkin oikealle portille noin 10 min ennen kuin portti suljettiin. Helsingissä kuitenkin myöhästyin viimeisestä Vammalaan menevästä junasta muutamalla minuutilla, joten piti jäädä tädin luokse yöksi Helsinkiin. Sunnuntaina 9.12. suuntasin sitten junalla Vammalaan, ja olin siellä klo 13. Klo 15 olinkin sitten jo seurakunnalla kuoron sound checkissä, joulumusiikin iltaa varten. :) (Hiukan siis meni tiukalle.) 

Kotiinpaluun jälkeen piti sitten valmistautua jouluun, ja parit villasukat löysivätkin tiensä joulupakettiin. :) 

Joulua vietimme yhdessä perheen kanssa. Meitä on siis yhteensä 15, kun aikuiset ja lapset lasketaan yhteen. Oli myös kiva tutustua pikkusiskon koiraan Susiin. :) 

Huomenna alkava uusi vuosi tuo mukanaa uusia (ja osin vanhojakin) haasteita. Olen jakanut tämän tekstin joskus aiemminkin, mutta se sopii tähän tilanteeseen loistavasti. Ensimmäistä kertaa se kolahti, kun olin juuri muuttanut Joensuuhun opiskelemaan, ja edessäni oli suuri tuntematon. Tämän tekstin myötä haluan toivottaa siunattua ja onnellista tulevaa vuotta 2018!

"Älä odota tämän elämän muutoksia ja haasteita pelolla, vaan suhtaudu niihin toiveikkaasti. Sitä mukaa kun niitä tulee, Jumala, jonka oma olet, vapauttaa sinut niistä. Hän on auttanut sinua tähän saakka; pidä sinä vain lujasti kiinni hänen rakkaasta kädestään, niin hän johdattaa sinut turvallisesti kaiken halki. Ja kun sinä et pysy pystyssä, hän kantaa sinua käsillään. Älä odota sitä, mitä huomenna voi tapahtua. Sama iankaikkinen Isä, joka huolehtii sinusta tänään, pitää sinusta huolen huomennakin ja joka päivä. Hän joko suojaa sinua kärsimyksiltä tai antaa sinulle uupumatonta voimaa kestää niitä. Ole siis rauhassa ja jätä kaikki pelokkaat ajatuksesi ja kuvitelmasi." 

- Francis de Sales

Kirjassa Hiljaisiin hetkiin (toim. D. L. Moody)

Englantiin (hiukan lyhyellä varoitusajalla)

Kävin syyskuussa Wycliffe Raamatunkääntäjien toimistolla hiukan palaveeraamassa. Koska tulevaan työnkuvaani kuuluu luultavasti opettaminen, ehdottivat siellä, että kävisin Learning that LASTS -kurssin, jonka tarkoituksena on varustaa ihmisiä opettamaan ja kouluttamaan aikuisia erilaisissa kulttuureissa. Lisää kurssista voi lukea täältä.

Hainkin kurssille, mutta sain ilmoituksen, että se on jo täynnä, mutta sille yritetään saada lisää paikkoja. Viime viikolla sain sitten tiedon, että paikkoja on, jos haluan osallistua kurssille. Ajattelin, että olisi hyvä käydä kurssi tässä vaiheessa, joten ilmoitin, että olen tulossa. Viikon aikana olen sitten järjestellyt lentoja ja majoitusta ja ja ja... Pientä stressiäkin on ollut ilmassa.

Huomenna junailen siis Helsinkiin, ja lauantaina suuntaan siis Pariisin kautta Birminghamiin, josta on hyvät yhteydet Gloucesteriin, jossa siis kurssi järjestetään. Suomi100 -juhlallisuudet jäävät nyt sitten väliin, mutta jännä nähdä, näkyykä juhla millään lailla Englannissa. :)

Opiskelun ohessa on tarkoitus nähdä myös ystäviä, mm. leikkikoulunopettajani Janet ja hänen miehensä tulevat Gloucesteriin sunnuntaina tapaamaan minua. (Sunnuntai on vähän niin kuin ekstrapäivä, sillä kurssi alkaa varsinaisesti maanantaina, mutta su iltana on tervetulotapahtuma.)

Gloucesterissa voinkin ottaa lisää valokuvia kauniista katedraalista, jossa on kuvattu mm. Harry Potteria ja Sherlockia (suomeksi Uusi Sherlock). :) 

Muutoksen aika

Meillä oli maanantaina kuoroharjoitukset täällä Sastamalassa, ja saatiin pari uutta laulua, joita sitten harjoiteltiin. Toinen niistä oli Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen Muutoksen aika. Sen voi käydä kuuntelemassa täällä: https://www.youtube.com/watch?v=n2ynI_6X2o8

Kerrossa sanotaan näin: 

"Siis älä pelkää, kun jokin muuttuu. Matkaan lähde, tässä on tie. Jumala ataa sen, mitä puuttuu. Lävitse kaiken Hän sinut vie. Havahdu uskon todellisuuteen. Hän saapuu arkeen kuin ennenkin Sinua kutsuu johonkin uuteen. Sen mitä annat, saat takaisin."

Näin kun tiedossa on muutoksia, vaikka aikataulua en vielä(kään) tiedä, koin nuo sanat tosi rohkaisevina. Ja rohkaiskoon ne myös muita! :) 

Tällä hetkellä toivun flunssasta, ja väsymys on edelleen päällä. Kävin viime viikolla WRK:n toimistolla keskustelemassa tulevista jutuista. Tarkoitus on nyt yrittää keksittyä väikkäriin (kunhan aivotoiminta normalisoituu flunssan jäljiltä). Ja tarkoitus on myös vähitellen valmistautua lähtöön. Koska opettaminen ja kouluttaminen olisi luultavasti osa työtäni, olisi hyvä käydä viikon mittainen kurssi, Learning that LASTS, Englannissa, samassa raamattukoulussa, jossa olin 2014. Mutta tämän jätän rukousaiheeksi. :) 

Ja lopuksi tuo Muutoksen aika -laulu englanniksi: https://www.youtube.com/watch?v=B8uwXdoNOGA&index=11&list=PL-Z3gkFjhf_Ysa4PfJ1-4uplZa3niHQBQ

Omakielinen Raamattu ja lukutaito

Viimeisimmän Sanalla Sanoen -lehden, jota siis julkaisee WRK, takakannessa on tämä kuva: 

Kuva konkretisoi, miltä tuntuu lukea (Raamatun) tekstiä, jos siitä ymmärtää vain osan. Tämä tilanne on monilla vähemmistökansoihin kuuluvilla, joilla ei siis ole Raamattua omalla kielellään, vaan he lukevat sitä esimerkiksi maan pääkielellä. 

Täällä Suomessa on melkeinpä itsestäänselvyys, että a) jokainen osaa lukea ja b) Raamattua voi lukea kielellä, jota parhaiten ymmärtää. Itse esimerkiksi opin lukemaan 3 -vuotiaana, ja sain ensimmäinen Raamattuni 5 -vuotiaana.

Ehkä tuo ylläoleva kuva auttaa ymmärtämään, kuinka tärkeää on, että Jumalan Sanaa käännetään eri kielille, jotta se, mistä Ilm. 7:9-10 puhuu, saa eräänä päivän olla todellisuutta. 

Ps. Mun väikkäriprojektia saa muistaa rukouksin, kun nyt teen (toivottavasti) viimeisiä korjauksia ja viilauksia. Siihen tarvitaan ekstamäärä viisautta! :)  

My news in English

Here are shortly my news in English

It's has been a long process to find the right assignment for me. :) I didn't have any particular language or people group in my mind when I started this process. I just wanted to use my gifts and knowledge in order to serve in a translation project. 

I visited Caucasus last year, whee there are several projects going on, but there is no need for exegetical work (which is my area) at the moment. We discussed several possibilites with Wycliffe Finland last autumn, and Hannu sent emails to several areas. I got replies from SIL Ethiopia and IBT Russia. I was able to visit Moscow in order to learn more about the projects in Russia. After praying and pondering a while, I have come to the conclusion that Ethiopia is the best place for me. 

The suggestion of Ethiopia came "out of the blue". The reason for Hannu to suggest this was that in order to get a work permit in there, one needs to have a degree or diploma related to work. (So in Bible translation, one needs to have a degree in theology or Bible.) And I happen to have one. :) :) 

So the question of the future placement has been sorted. I have also been working with my thesis, and I hope that it would be ready for pre-examination process. (I sent my current work for my professor on Thursday.) I'm also raising my support. I have most of the needed sum but still some is needed. 

And it is good to know, that God has good plans for us: 

The picture is taken in Sastamala, where I live now.

I've been knitting as well, and I'm also selling some of my older work that I haven't used. :) (I'm also selling some socks that I don't need but I have used some left over yarn.) 

Näky

 Katselin sattumalta tv7:n ohjelmaa, jossa puhuttiin näystä. Puhuja kehotti kirjoittamaan näyn ylös ja myös jakamaan sen toisille. Tein työtä käskettyä. Kirjoittaminen voi nimittäin selkiyttää ajatuksia, ja näyn jakaminen voi rohkaista myös toisia. Tulin siihen tulokseen, että oma näkyni tai kutsumukseni on (ainakin) kolmiosainen. En osaa sanoa, miten osaset liittyvät toisiinsa, tai liittyvätkö ollenkaan. :) Mutta tässä se siis on:

Näkyni siis on 1) olla auttamassa raamatunkäännösprojektissa niin, että kansa, jolla ei vielä ole Jumalan Sanaa omalla kielellään, voi lukea / kuulla Raamattua kielellä, jota parhaiten ymmärtävät. Tässä työssä haluan käyttää niitä lahjoja ja asiantuntemusta, mitä minulla on. 2) olla rohkaisemassa muita lukemaan ja tutkimaan Raamattua, ja siten auttaa heitä kasvamaan hengellisesti. 3) käyttää luovuuttani tukemaan ja rohkaisemaan toisten hengellistä kasvua. 

Voi sanoa, että näky kiteytyy näihin Ilmestyskirjan jakeisiin. (Kuva on otettu Lyme Regisissä, Englannissa):

Itä-Suomen visiitti ja Exit -nostalgiaa :)

Olen huomenna perjantaina 7.7. suuntaamassa pikaisesti Itä-Suomeen, Joensuu-Ilomantsi -akselille. Tarkoitus on nimittäin sunnuntaina 9.7. vierailla Ilomantsissa. Takaisin Vammalaan junailen maanantaina 10.7. :) 

Viime sunnuntain saarnassa viitattiin Exitin vanhaan lauluun Tahdon elää. Se on laulu, joka on joskus teininä kolahtanut, ja kolahtaa edelleen. Laulun innoittamana kuvitin sen kertosäkeistön, jonka allekirjoitan, ja jonka mukaan tahdon elää. :) 

Tässä video Youtubesta:

Juhannus ja tulevia kuvioita

Kesä on alkanut vilkkaasti. Kohta ollaankin jo juhannuksessa. Olen tässä alkukesän aikana viimeistellyt väikkäriäni. Vielä on tekemistä, mutta toiveissa olisi saada se pois käsistäni mahdollisimman pian. Tosin, kesän aikana ei asia varmaan etene, taitavat professoritkin pitää vähän kesälomaakin. :) Välillä on tullut jo tunne, että ei millään enää jaksaisi vääntää. Itse asia on siis jo valmis, mutta johtopäätöksiä, kieltä ja teknisiä juttuja pitää ainakin vielä viilata. 

Kesän piristykseksi leikkautin tällä viikolla tukkani suht lyhyeksi. Heltellä kun tuo pitkä ja paksu tukka on aika kuuma ja epäkäytännöllinen. Se kasvaa kuitenkin nopeasti takaisin. Parturi sanoi, kun kokosi hiuksia kasaan, että tämähän on kuin kuollut majava. :) :) Mutta jäi siis tukkaa päähänkin. 

Juhannuksena on tarkoitus käydä Keuruulla päivä reissulla. Ja näin vinkkinä: lauantai-iltana on Visio-teltassa Everestiltä itään -elokuvan näytös. Suosittelen lämpimästi! Elokuva siis kertoo Vesalaisten työstä Nepalissa. Ehkä nähdään lauantaina Keuruulla? :) 

Tulevaisuuden suhteen ei kauheasti uutta kerrottavaa ole. Olen suuntaamassa Etiopiaan, se on siis vahvistunut, mutta aikataulu on vielä auki. Olisi hyvä saada tuo väitöskirja pois käsistän ennen lähtöä. Samalla kerään kannatustani. (Vinkkejä otetaan vastaan.)

Vaikka vielä on kysymysmerkkejä ilmassa, mutta olen silti luottavainen sen suhteen, että Jumala avaa oikean oven oikeaan aikaan.

Kuvassa on erään vanhan hautausmaan portti Gloucesterissa. 

Kesä tulee

En ole kirjoitellut kuulumisiani tänne blogiin pitkään aikaan. :) Maaliskuussa näköjään viimeksi on tullut kirjoitettua. Pitääkin ihan miettiä, mitä tässä on keväällä tapahtunut... 

Viimeksi kerroin, että tammikuussa sain väitöskirjastani palautetta, ja olenkin sitten kevään aikana ollut ahkera sen suhteen. Uutta tekstiä on tullut noin 30 sivua. :) Toukokuun alkupuolella lähetin toisen version, ja sain siitä viime viikolla palautetta, että hyvältä näyttää. Vielä pitäisi "pari viikkoa" rutistaa: kirjoittaa omia johtopäätöksiäni myös tekstiin. Olenkin sitä yrittänyt tehdä, vaikka se onkin minulle aika haastavaa. Toiveissa on, että mahdollisimman pian saisin sen pois käsistäni. 

Viimeksi kerroin myös, että kävin pikaisesti Moskovassa. Sen reissun jälkeen rukoilin ja pohdin, mikä olisi paras paikka minulle palvella. Ja olen tullut siihen tulokseen, että Etiopia olisi oma paikkani. Se tuli hieman puun takaa vaihtoehdoksi, mutta jotenkin kaikki huomioon ottaen näyttä parhaalta vaihtoehdolta nyt. Sen tarkemmin en vielä osaa sanoa. Alussa on kuitenkin kielikoulu(t) ja orientaatio ja niin edelleen, jonka jälkeen on varmaan tiedossa, mikä on minun paikkani. Siellä on ilmeisesti runsaasti tarvetta käännöstyölle, joten työtä riittää. 

Tämän hetken rukousaiheina onkin, että löytyisi tarvittava viisaus, energia ja rohkeus, jotta saisin tuon väitöskirjan viimeisteltyä, ja se, että tarvittava kannatus löytyisi. Tämä raamatunpaikka tuli vastaan yhdessä sähköpostissa (englanniksi), ja se kolahti siihen hetkeen. Kuva on otettu mökiltä, Sastamalasta. 

Nyt on jo melkein kesä, tai jotkut varmaan ovat sitä mieltä, että kesä on jo nyt.... Kylmän ja lumisen toukokuun jatkona on ollut mukavia, helteisiä toukokuun päiviä. Eilen olimme soluna paljuilemassa, mikä oli oikein rentouttavaa. Tuuli oli kolea, mikä sai ilman tuntumaan viielältä, mutta aurinko kuitenkin paistoi (vaikka piti sataa). Ja aurinko paistoi sen verran, että otsa, nenä ja olkapäät ovat nyt punaisena. Eivät näytä palaneelta, mutta kuitenkin. Että toukokuun aurinkokin on polttava, jos sille päälle sattuu... :) 

Kevään korvalla

Kevät on tosiaan tulossa. Katupölyn lisäksi kevään tulosta muistuttaa mustarastas, joka lauleskelee tuolla naapurissa. :) 

 Kirjoittelin tuossa kuulumisiani ylös, kun tarkoitus on pitää puheenvuoro Nurmeksessa ensi lauantaina (samoin kuin Joensuussa sunnuntaina). Tulipa sitten mieleeni tarkastaa, että koskas olen tänne blogiin niitä kuulumisia päivittänyt. Huomasin, että siitähän on kulunut hetki aikaa. Joten tässä lyhyesti kuulumisia. 

Tammikuun loppupuolella lähetin väikkärini ohjaajani luettavaksi ja kommentoitavaksi. Sainkin sitten ihan positiivista palautetta, että kyllä siitä ihan väikkäri on tulossa. Sain myös ohjeistusta, mitä vielä tarvitaan. Niitä ohjeita olen sitten pyrkinyt noudattamaan, ja sivuja onkin tullut ihan kiitettävästi lisää. Vielä on tekemistä, ainakin jonkin verran. (Esim. pari ekaa sivua pitää kirjoittaa uusiksi.) :) 

Helmikuun loppupuolella vierailin pikaisesti Moskovassa. Keskustelimme siellä mahdollisesta tulevasta työkentästä, sitä tarkemmin näin julkisesti määrittelemättä. Matka sujui hyvin, menin yöjunalla Moskovaan, ja olin päivän siellä. Illalla lähdin yöjunalla takaisin. Reissusta jäi kiitollinen mieli, sillä molemmissa junissa oli mukava kämppis, joten matka sujui rattoisasti, eikä rajallakaan ollut suurempia ongelmia. Keskustelut menivät myös hyvin, ja niiden jäljiltä jäi paljon pohdittavaa ja rukoiltavaa. 

Punaisella torilla satoi lunta / räntää, mutta piti ottaa muutamia valokuvia todisteeksi, että siellä tuli käytyä. :) 

Moskovan reissun jälkeen olen sitten ollut yhteyksissä myös Etiopiaan, jossa olisi myös tarvetta. Siellä olisivat kovin iloisia, jos menisin sinne. Kulttuuri, kieli ja tilanne siellä olisivat toki hyvin erilainen kuin tuolla Venäjällä. Mutta kovasti olen pohtinut ja rukoillut, kumpi näistä vaihtoehdoista olisi oikea paikka minulle. Onneksi voimme luottaa siihen, että Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa voisi tapahtua. Kirjoittelen sitten lisää, kun olen lopullisen päätökseni tehnyt. :) 

Fil. 2:13

Kevään ja kesän aikana on tarkoitus jatkaa työskentelyä väikkärin parissa, jotta saisin sen viimeinkin pois käsistäni. Samalla rukousaihena on, että tarvittava kannatus löytyisi. 

Kiireitä ja sen sellaista

Tässä lyhyesti tämän alkaneen vuoden kuulumisia. 

Syksyllä pyrin ahkeroimaan väikkärini kanssa, ja sainkin sitten tammikuun loppupuolella lähetettyä version professorin katsastettavaksi. Sain sitten vinkkejä jatkoon, mitä vielä tarvitaan. (Sivuhuomautuksena: vastaus ja kommentit tulivat seuraavana päivänä.) Palaute oli positiivista, eli kyllä siitä tutkimuksestani vielä väikkäri tulee, mutta vielä tarvitaan työtä. Nyt olen sitten jatkanut ahkerointia väikkärin suhteen, saamani ohjeistuksen mukaisesti. Vähitellen voi ajatuksia kohdistaa tulevaan, sillä jossain vaiheessa tuo väikkäri valmistuu. :) 

Olen myös ahkeroinut villasukkia syksyn ja talven aikana, ja yksi pipokin tuli tehtyä. :) Tarkoitus oli tyhjentää lankalaatikkoa, ennen kuin voi ostaa taas uusia lankoja. Lankoja kun tuppaa aina kertymään... Niitä neulottuja sukkia voi sitten ehkä lahjoittaa eteenpäin jossain vaiheessa. 

Tässä jäljelle jääneet lankanyytit, joista ei taida enää tulla sukkia...

Helmikuun ohjelma näyttää olevan aika kiireinen. Ensi viikolla suuntaan Joensuuhun, ja on tarkoitus istua yliopiston kirjastolla, ja tarkastaa muutamia lähteitä, sivunumeroita ja vuosilukuja ja sen sellaista pientä sälää. Ja sen jälkeen on tarkoitus mennä pikaisesti käymään Venäjällä, jos vain viisumi tulee ajoissa. (Sitä saa muistaa rukouksin.) :) Tämä käynti liittyy tulevaisuuteen, sillä siellä olisi työtä tiedossa. (En sen tarkemmin rajaa aluetta täällä blogissa.) Lisäksi helmikuun ohjelmassa on  mm. synttäreitä ja seurakunnassakin on kaikenlaista ohjelmaa tiedossa. :) 

Tulevaisuuden suhteen ovat siis asiat menneet hiukan eteenpäin, ja on sellaisia uutisia, että tällä hetkellä minulla on pohdinnassa kaksi maata, joissa molemmissa olisi tarvetta työpanokselleni. Maista toinen on siis Venäjä, joka tuolla edellä mainittiin. Siellä olisi useampiakin projekteja, joissa olisi tarvetta. Toinen onkin sitten ihan erilainen vaihtoehto, eli Etiopia. Ja sielläkin ilmeisesti olisi useampia projekteja. Nyt olenkin pohtinut ja rukoillut, kumpi näistä vaihtoehdoista olisi minun paikkani. (Tätäkin saa muistaa rukouksin.) 

Tänään oli kaunis, aurinkoinen pakkaspäivä, ja piti kauppareissulla kiertää pieni lenkki. Tällaisia päiviä olen kutsunut "Niin kuin on hanki valkoinen -päiväksi", ja siihen liittyen loppuun kuva viime talvelta: