Kevään korvalla

Kevät on tosiaan tulossa. Katupölyn lisäksi kevään tulosta muistuttaa mustarastas, joka lauleskelee tuolla naapurissa. :) 

 Kirjoittelin tuossa kuulumisiani ylös, kun tarkoitus on pitää puheenvuoro Nurmeksessa ensi lauantaina (samoin kuin Joensuussa sunnuntaina). Tulipa sitten mieleeni tarkastaa, että koskas olen tänne blogiin niitä kuulumisia päivittänyt. Huomasin, että siitähän on kulunut hetki aikaa. Joten tässä lyhyesti kuulumisia. 

Tammikuun loppupuolella lähetin väikkärini ohjaajani luettavaksi ja kommentoitavaksi. Sainkin sitten ihan positiivista palautetta, että kyllä siitä ihan väikkäri on tulossa. Sain myös ohjeistusta, mitä vielä tarvitaan. Niitä ohjeita olen sitten pyrkinyt noudattamaan, ja sivuja onkin tullut ihan kiitettävästi lisää. Vielä on tekemistä, ainakin jonkin verran. (Esim. pari ekaa sivua pitää kirjoittaa uusiksi.) :) 

Helmikuun loppupuolella vierailin pikaisesti Moskovassa. Keskustelimme siellä mahdollisesta tulevasta työkentästä, sitä tarkemmin näin julkisesti määrittelemättä. Matka sujui hyvin, menin yöjunalla Moskovaan, ja olin päivän siellä. Illalla lähdin yöjunalla takaisin. Reissusta jäi kiitollinen mieli, sillä molemmissa junissa oli mukava kämppis, joten matka sujui rattoisasti, eikä rajallakaan ollut suurempia ongelmia. Keskustelut menivät myös hyvin, ja niiden jäljiltä jäi paljon pohdittavaa ja rukoiltavaa. 

Punaisella torilla satoi lunta / räntää, mutta piti ottaa muutamia valokuvia todisteeksi, että siellä tuli käytyä. :) 

Moskovan reissun jälkeen olen sitten ollut yhteyksissä myös Etiopiaan, jossa olisi myös tarvetta. Siellä olisivat kovin iloisia, jos menisin sinne. Kulttuuri, kieli ja tilanne siellä olisivat toki hyvin erilainen kuin tuolla Venäjällä. Mutta kovasti olen pohtinut ja rukoillut, kumpi näistä vaihtoehdoista olisi oikea paikka minulle. Onneksi voimme luottaa siihen, että Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa voisi tapahtua. Kirjoittelen sitten lisää, kun olen lopullisen päätökseni tehnyt. :) 

Fil. 2:13

Kevään ja kesän aikana on tarkoitus jatkaa työskentelyä väikkärin parissa, jotta saisin sen viimeinkin pois käsistäni. Samalla rukousaihena on, että tarvittava kannatus löytyisi. 

Kiireitä ja sen sellaista

Tässä lyhyesti tämän alkaneen vuoden kuulumisia. 

Syksyllä pyrin ahkeroimaan väikkärini kanssa, ja sainkin sitten tammikuun loppupuolella lähetettyä version professorin katsastettavaksi. Sain sitten vinkkejä jatkoon, mitä vielä tarvitaan. (Sivuhuomautuksena: vastaus ja kommentit tulivat seuraavana päivänä.) Palaute oli positiivista, eli kyllä siitä tutkimuksestani vielä väikkäri tulee, mutta vielä tarvitaan työtä. Nyt olen sitten jatkanut ahkerointia väikkärin suhteen, saamani ohjeistuksen mukaisesti. Vähitellen voi ajatuksia kohdistaa tulevaan, sillä jossain vaiheessa tuo väikkäri valmistuu. :) 

Olen myös ahkeroinut villasukkia syksyn ja talven aikana, ja yksi pipokin tuli tehtyä. :) Tarkoitus oli tyhjentää lankalaatikkoa, ennen kuin voi ostaa taas uusia lankoja. Lankoja kun tuppaa aina kertymään... Niitä neulottuja sukkia voi sitten ehkä lahjoittaa eteenpäin jossain vaiheessa. 

Tässä jäljelle jääneet lankanyytit, joista ei taida enää tulla sukkia...

Helmikuun ohjelma näyttää olevan aika kiireinen. Ensi viikolla suuntaan Joensuuhun, ja on tarkoitus istua yliopiston kirjastolla, ja tarkastaa muutamia lähteitä, sivunumeroita ja vuosilukuja ja sen sellaista pientä sälää. Ja sen jälkeen on tarkoitus mennä pikaisesti käymään Venäjällä, jos vain viisumi tulee ajoissa. (Sitä saa muistaa rukouksin.) :) Tämä käynti liittyy tulevaisuuteen, sillä siellä olisi työtä tiedossa. (En sen tarkemmin rajaa aluetta täällä blogissa.) Lisäksi helmikuun ohjelmassa on  mm. synttäreitä ja seurakunnassakin on kaikenlaista ohjelmaa tiedossa. :) 

Tulevaisuuden suhteen ovat siis asiat menneet hiukan eteenpäin, ja on sellaisia uutisia, että tällä hetkellä minulla on pohdinnassa kaksi maata, joissa molemmissa olisi tarvetta työpanokselleni. Maista toinen on siis Venäjä, joka tuolla edellä mainittiin. Siellä olisi useampiakin projekteja, joissa olisi tarvetta. Toinen onkin sitten ihan erilainen vaihtoehto, eli Etiopia. Ja sielläkin ilmeisesti olisi useampia projekteja. Nyt olenkin pohtinut ja rukoillut, kumpi näistä vaihtoehdoista olisi minun paikkani. (Tätäkin saa muistaa rukouksin.) 

Tänään oli kaunis, aurinkoinen pakkaspäivä, ja piti kauppareissulla kiertää pieni lenkki. Tällaisia päiviä olen kutsunut "Niin kuin on hanki valkoinen -päiväksi", ja siihen liittyen loppuun kuva viime talvelta: 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Onkin vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi tänne blogiin päivittänyt kuulumisiani. Olen tässä syksyn aikana yrittänyt olla ahkera väikkärini viimeistelyssä, ja olenkin melkein aikataulussa. Pari viikkoa sitten iskenyt flunssa on tosin vähän hidastanut tahtia. Nyt on kuitenkin jo parempi olo, joten ehkä tämä menee ohi ennen joulua. Myös kirjoitusprosessissa on tullut pieniä yllätyksiä vastaan, mikä ei sinänsä ole yllätys. :) Ja lähestyvä joulu ja sen valmistelu hidastaa tahtia lisää. Mutta saahan sitä välillä vähän levätäkin. :) 

Joulu se sieltä tulla jolkottaa, vaikka, kun katsoo ikkunasta ulos, ei oikein näytä siltä, ainakaan täällä Etelä-Suomessa. :) Ilma on harmaa ja sumuinen, eikä lunta näy missään. Mutta huomisesta alkaen alkaa taas päivä pitenemään. :) 

Ensi vuosi tuo taas uusia haasteita tullessaan. Jännityksellä odotan tulevaa. Toiveissani on, että saisin tuon väikkärin mahdollisimman pian pois käsistäni. Myös tulevan työkentän etsintä on aloitettu.  Rukoilenkin johdatusta kaikkeen tuleviin juttuihin. 

Haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Luuk. 2:10-14. Kuva on otettu Exeterin katedraalissa, Englannissa. 

Ps. Jos et vielä saa uutiskirjettäni, ja  haluat sen saada, laita s-postia osoitteeseen lhartus@gmail.com. Kirjoitan kuulumisiani (s-postitse) yleensä muutaman kuukauden välein. :) 

Syksy on tullut

Niin, nyt on lämpimän syksyn jälkeen saapunut viileä syksy, ja saa laittaa villasukat jalkaan. 

Syksyn tulon tietää siitä, kun katsoo ikkunasta ulos ja luonto on vaihtamassa väriään, facebook täyttyy kauniista luontokuvista ja parvekkeeni seinät täyttyvät lukeista. :) No, ehkä ei ihan täyty, mutta on sitä Raidia tullut käytettyä. (Tiedän, etteivät ne ole vaaralisia, mutta ovatpahan muuten vain inhottavia.) 

Olen yrittänyt olla kovasti ahkera, kirjoittaa ja lukea, jotta tuo väikkäri valmistuisi jossain vaiheessa. Siinä ohessa olen tosin ehtinyt kutonut parit Peppilottasikuriina -sukat (isosiskon ilmaisu). :) 

Nämä tein siskolle ja siskontytölle

Olen myös nauttinut kauniista säästä ja ruskasta, joka taitaa nyt olla kauneimmillaa, ainakin täällä Vammalassa. Ja koska "kaikki" ovat julkaisseet kauniita syksyisiä kuvia, niin tässä pari Lumialla napattua otosta viime viikoilta: 

Puu Liekoveden rannalla

Sydänpuu samaisen järven rannalla

Auringonlasku järvelle

Kun nyt olen saanut olla rauhassa yhdellä paikkakunnalla ainakin hetken aikaa, olenkin suuntaamassa Joensuuhun 18.10., ja tarkoitus on siellä istua yliopistolla, lukea ja tarkastaa lähteitä ja niin edelleen. Takaisin Vammalaan suuntaan lauantaina 22.10.

Aurinkoista ja siunattua syksyä! 

Opiskelujuttuja

Kuten viimeksi kirjoitin, alkukesän aikana olin mukana useilla kesäjuhlilla Wycliffe Raamatunkääntäjien pisteellä. Nyt heinä-elokuussa olen pyrkinyt (paino sanalla pyrkinyt) :) saamaan väitöskirjaani eteenpäin. Haastavaa se on, kuten ehkä voi kuvitella. (Ehkä väikkärin tekemisen ei ole tarkoituskaan olla helppoa ja yksinkertaista...)

Haasteet johtuvat paitsi tutkimusaiheesta, myös omasta syystä: Olisi pitänyt tehdä niin kuin professori alussa ohjeisti, ja kirjoittaa heti valmista tekstiä. Enpä sitten tehnyt niin, ja nyt se on edessä, eli kirjoittaa puolivalmiista tekstistä valmista. (Suuri osa varsinaisesta tekstistä on jo valmista, mutta vielä on osioita, jotka pitää muokata sellaiseen akateemiseen muotoon.) 

Nyt olen siis periaatteessa viimeistelemässä työtä, ja siinä on vielä tekemistä. Ja mitä enemmän tutkii, sitä enemmän löytää tutkittavaa. (Sivuhuomautuksena: Olen tullut siihen tulokseen, että ainakaan tuolla akateemisessa maailmassa ei helposti ylpisty, kun koko ajan saa huomata, että vielä on paljon sellaista, mitä ei tiedä tai ymmärrä, ja mitä joku toinen tietää ja ymmärtää.)

Mutta onhan se Raamatun tutkiminen antoisaakin, eikä vain haastavaa. Monenlaisia helmiä sitä on tullut (opiskelu-)matkan varrella löydettyä, ja monia asioita olen ymmärtänyt ihan uudella, syvemmällä tavalla, kun olen saanut perehtyä asiaan. 

Nyt olen esimerkiksi yrittänyt kirjoittaa puhtaaksi lukua, jossa käsittelen sanan 'vanhurskaus' merkityksiä. Aiheesta on kirjoitettu paljon, onhan se kristillisessä teologiassa aikas tärkeä termi. Ja historian varrella on tutkimukseen vaikuttaneet monenlaiset asiat, mm. antisemitismi. Luin tänään Paavali-tutkijan, Stephen Westerholmin artikkelin aiheeseen liittyen, ja sieltä löytyi moniakin hyviä pointteja, mutta tässä yksi pieni lainaus (sori, englanniksi): 

The message of "justification by faith" pertains in the first place not to how Gentiles may be included in the Jewish covenant but to how sinners—Jews and Gentiles alike—who are threatened by God's wrath may enjoy God's approval.

Onneksi kaikkien (mahdollisten ja mahdottomien) haasteiden edessä voi luottaa siihen, että Jumala johdattaa oikeaa tietä, ja hän antaa tarvittavan määrän viisautta ja voimaa. :)

Kesäjuhlia

Tämän alkukesän aikana olen reissannut, vaihteeksi, vähän sinne sun tänne. Kirjoitinkin jo kuulumisia Espanjan reissusta. :) Sen jälkeen olen reissannut kotimaassa. 

Olen ollut mukana kolmilla kesäjuhlilla, Wycliffe Raamatunkääntäjien pisteellä esittelijänä. Kokemukset olivat mukavia: Oli kiva kohdata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan. Monille käännöstyö oli aika uusi asia. Joillekin pisteellä kävijöille tietysti asia oli tuttu. 

Tänä vuonna pisteellä oli kaikilla juhlilla toiminnallinen juttu. Taustalla meillä oli maailman kartta, johon oli merkitty kaikki maailman kielet. Jaoimme ihmisille kortteja, joita voi käyttää vaikka kirjanmerkkinä. (Mulla on omani jääkaapin ovessa.) Siitä kortista sitten raaputettiin esiin kieli, jonka parissa ei ole vielä aloitettu käännöstyötä. Halutessaan ihmiset voivat sitten laittaa nastan karttaan siihen kohtaan, missä kieltä puhutaan, merkiksi siitä, että siellä on ihmisiä, joilla ei vielä ole Jumalan Sanaa omalla kielellään. Kortin sai pitää muistutuksena rukoilla sen saavuttamattoman kansan puolesta. 

Monet sanoivat, että aktiviteetti toi konkreettisesti näkyville sen, että vielä käännöstyölle on suuri tarve. Voi sanoa, että kartta puhui enemmän kuin tuhat sanaa, (tai sitten tilastot tai numerot). Jotkut alueet olivat juhlien päätteeksi nastojen peitossa, esim. Nigeriassa puhutaan 500 eri kieltä. Tavoitteena on, että jokainen voisi saada kuulla evankeliumin omalla kielellään, että niin kuin Ilmestyskirja kuvaa, voisi kerran valtaistuimen edessä olla ihmisiä kaikista kansoista ja kielistä.

Nyt kaikkien reissujen jälkeen on tarkoitus sitten päästä "väikkärikanavalle", jotta saisin sen työn pois käsistäni jossain vaiheessa, ja pääsisin "oikeisiin töihin". :) 

Espanjan terveisiä

Perjantaina lentokone toi meidän tiimin (tai suurimman osan siitä) takaisin Espanjasta Suomeen. Olimme siellä viikon reissulla tukemassa ja auttamassa seurakuntamme lähettejä. 

Seurakunnan etuovi

Viiko oli kiva ja mukava, työtä ja vapaa-aikaa oli sopivasti. Olimme mm. mukana paikallisen seurakunnan päiväkokouksessa sunnuntaina ja autoimme järjestämään lastentapahtuman keskiviikkona. 

Lisäksi olimme evankelioimassa rannalla, jossa jaoimme ihmisille ilmaiseksi vesipulloja, joihin oli liimattu tarra, jossa oli Uuden testamentin jae elävästä vedestä. Evankelioimme myös kahdella eri torilla, sekä jaoimme kutsuja lastentapahtumaan neljän eri koulun edessä. 

"Pikkumeren" rantabulevardia

Olin yllättynyt siitä, kuinka kova kenttä Espanja on. Monet muualta tulevat, kuten Etelä-Amerikasta tai Pohjois-Afrikasta saapuneet olivat vastaanotttavaisempia. Jotkut jopa mieluummin maksoivat vesipullosta kuin ottivat sellaisen vastaan ilmaiseksi. 

Vapaa-ajalla kävimme shoppailemassa ja vietimme aikaa rannalla. Lämpöä riittti ihan kivasti, sillä lämpötila oli lähellä 30 astetta koko viikon. Palatessa Suomeen oli vastassa hieman viileämpi ilmasto, n. 8 astetta. 

Ostoskeskuksen ikkunasta merelle avautuva näkymä

Söpö vaaleanpunainen pyörä samaisessa ostoskeskuksessa

Kukaan ei saisrastunut, eikä meillä muutenkaan ollut suurempia omgelmia aktion aikana. Reissu oli siis kaikinpuolin antoisa, ja kotiin sain palata väsyneenä, mutta monta kokemusta rikkaampana.